Kulosaaren Raitiotieosakeyhtiön johtokunnan ehdotus 19. syyskuuta 1917 pidettävälle ylimääräiselle yhtiökokoukselle yhtiön raitiotien jatkamisesta Kulosaaresta Puotilaan sekä osakepääoman korottamisesta.
Jo silloin, kun raitiotie päätettiin irrottaa Aktiebolaget Brändö Villastad muusta toiminnasta ja perustaa erillinen osakeyhtiö sen haltuunottoa ja liikennöintiä varten, kiinnostuneet piirit esittivät, että raitiotietä jatketaan Herttoniemeen. mahdollisesti jopa Östersundomiin, jolloin raitiotie jälkimmäisessä tapauksessa sivuaisi rantaa sopivassa paikassa, ja voitaisiin saariston matkustaja- ja tavaraliikenteen tällöin olettaa käyttävän raitiotietä.
Raitiotien jatkamisen päätarkoitus oli nykyisen linjan liikenteen lisääminen ja niin muodoin yhtiön kannattavuuden parantaminen. Kun Sörnäisten salmen yli pystytettävän sillan rakennuskustannukset tulisivat olemaan huomattavat, olisi sitä käytettävä mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, sillä lisätulot, joista ei aiheutusi lisäkuluja, parantaisivat miltei kokonaisuudessaan nettovoittoa.
Kun Herttoniemen ja Puotilan maa-alueet ovat sittemmin siirtyneet Brändö-yhtiön vaikutuspiiriin, olisi raitiotien jatkamista tässäkin mielessä pidettävä itsestään selvänä, mikäli pidennys rajoittuu kyseisten tilojen maille.
Sen sijaan yhtiön johtokunta katsoo, että raitiotien jatkaminen Puotilaa pitemmälle ei tule tällä erää kysymykseen. Mikäli raitiotie jatkettaisiin Östersundomiin, liikenne olisi pääosiltaan kausiluontoista kaikkine siihen liittyvine haittoineen, eikä sitä paitsi ole lainkaan varmaa, että kilpailu höyrylaivojen kanssa kääntyisi raitiotien eduksi, sillä ajonopeus on kaupungissa vain 20 km/t eikä sitä voida nostaa nimeksikään kaupungin rajojen ulkopuolella, mikäli liikennöidään vaunutyypeillä, joita voidaan käyttää nykyisen kaltaisilla raitiotieradoilla. Merkittävin syy siihen, että raitiotietä ei kannata jatkaa Östersundomiin on, että radan pituus kasvaisi 10 km ja rakennuskustannukset olisivat 1,500,000 á 2,000,000 markkaa, mutta kannattavuus olisi sangen k'yseenalainen ainakin ensimmäisinä vuosina, jolloin radan varteen ei ole vielä ehtinyt muodostua asutusta.
Jopa raitiotien jatkaminen Puotilaan maksaa likemmä 2,000,000 markkaa ja kun yhtiön osakepääoma ilmankin, Sörnäisten sillan rakennuskustannukset huomioon ottaen, on riittämätön, osakepääomaa on nostettava laskemalla liikkeeseen uusia osakkeita.
Raitiotiehen sidotun pääoman arvo, joho ei sisälly Sörnäisten sillan rakentamisen jälkeen tarpeettomaksi käyvää höyrylauttaa, on vuoden 1916 vuosikertomuksen arvion mukaan noin
Fmk 340,000:-
Lisäksi: 2 telimoottorivaunua noin 200.000:-
Sörnäisten salmen silta noin 1,000,000:-
Kulosaaren salmen silta noin 100,000:-
Muut ratatyöt Kulosaaressa 160,000:-
Johtokunnan ehdottama jatko Puotilaan,
rakennuksineen ja kalustoineen, 6 km 2.000,000:
Fmk 3,800,000:-
Toimilupasäännösten mukaan rautatieyhtiön osakepääoman on oltava puolet rakennuskustannuksista. Kun otetaan huomioon hyvä kannattavuus. jonka yhtiö kaikesta päätellen pystyy saavuttamaan, osakepääomaa ei tarvitse määrätä korkeammaksi kuin mitä toimilupasäännökset edellyttävät, eli tässä tapauksessa Fmk 1,900,000:-, mistä summasta lisäksi vähennetään obligaatiolaina, jonka tämän kaltaisen yhtiön voi laskea saavan.
Johtokunta esittää, että pääoma, joka on Fmk 900,000. korotetaan Fmk:aan 2,000,000.
Johtokunta on ajatellut emissiokurssiksi 150, koska yhtiöön tulee tällöin enemmän pääomaa, ja erityisesti kun Sörnäisten salmen silta, joka tulee olemaan puurakenteinen, aikanaan korvataan muusta materiaalista valmistetulla leveämmällä sillalla, mikä edellyttää merkittävää kuoletusta sekä tarkoitusta varten perustettua rahastoa, johon tarkoitukseen voitaisiin käyttää emissioylijäämää. Jotta osakkaille kyettäisiin pikimmiten maksamaan kohtuullinen osinko, olisi tärkeää, että vuosivoittoa ei jouduta merkittävästi käyttämään rakentamiskustannusten kuolettamiseen. Kun on kysymyksessä liikenneyhtiö, joka ei ensialkuun pysty tuottamaan voittoa, on erityisesti osakkaiden etujen mukaista pyrkiä ratkaisuun, joka varmistaa heti alusta (vaikka vähäisenkin) osingon maksamisen.
Vaikka ratatöitä pystytään tekemään vain rajoitetusti ennen rauhan solmimista, mutta toisaalta sijoitettavaa rahaa on runsaasti, kannattaa pyrkiä siihen, että osakepääoma maksetaan jo kuluvan vuoden aikana, erittäinkin kun yhtiö pystyy maksamaan pääomalle korkoa.
Edellä olevan perusteella johtokunta esittää kunnioittavasti:
että yhtiökokous oikeuttaa johtokunnan hakemaan toimilupaa ia
ryhtymään muihin tarpeellisiin toimiin raitiotien jatkamiseksi
sen nykyisestä itäisestä päätepisteestä Kulosaaresta
Puotilaan;
että yhtiökokous päättää nostaa yhtiön osakepääoman Fmk 900,
000.-sta Fmk 2, 000, 000.-aan laskemalla liikkeeseen 11,000 uutta
100 markan osaketta, joka oikeuttavat osinkoon vuodesta 1918,
joiden osakkeiden emissiokurssi on 150, ja on yhtiön osakkaalla
etuoikeus merkitä uusia osakkeita siinä suhteessa, kun hänellä jo
on osakkeita, ja että uudet osakkeet on maksettava kuluvan vuoden
loppuun mennessä.
Helsingissä, syyskuussa 1917
Johtokunta