KULOSAAREN LINJAN RAITIOVAUNUTYYPIT
Kulosaaren linjan ensimmäiset vaunut olivat HRO:n Saksasta vuosina 1898 ja 1901 tilaamia Kummer-vaunuja, joiden päämitat ilmenevät allaolevista tiedoista.
Ainakin seuraavat Kummer-vaunut esiintyivät Kulosaaren Iinjalla eri aikoina: nro:t 2, 8,9,10,13, 21, 22, 30 ja 34.
Tällä vaunutyypillä liikennöitiin Kulosaareen 1909-19. Myöhemmin aina 1940-luvulle saakka nähtiin Kummer-vaunuja Kulosaaren linjalla perävaunuiksi muutettuna.
Vaunu 2 Västeråsin konepajan pihalla.
Varsinaiset Kulosaaren vaunut olivat kaksi komeaa ASEA:n valmistamaa moottorivaunua:
Vaunut olivat keskiovisia kahteen matkustajaosastoon jaettuja telivaunuja. Vaunuissa oli kuusi sivuikkunaa, kolme ikkunaa oven kummallakin puolella. Ovea lähinnä oleva ikkuna oli kahta muuta hieman pienempi. Leveämmät ikkunat olivat avattavissa laskemalla ne seinän sisätaskuun. Päätyä ympäröi viisi kapeaa ikkunaa, joista laitimmaiset ja muita hieman le-veämmät olivat avattavia. Ulkoseinien vuoraus oli punertavan ruskeaksi maalattua tiikkiä. Sivuseiniin oli kiinnitetty vaunun kummallekin sivulle keskioven molemmin puolin messinkikirjaimin omistajaa osoittava Brändö ja vaunun jokaiseen neljään päätykulmaan samoin messinkinen numero, toiseen vaunuun 1 ja toiseen 2. Katolla oli kaksi saksisankatyyppistä virroitinta, joista takimmainen oli ajettaessa alasvedettynä.
”Jumbon” moottoriteli, jossa kummallakin akselilla on oma ASEA:n B 10 1/2 -tyyppinen ratamoottori eli pyörästöjärjestykseksi tulee kansainvälisen esitystavan mukaisesti Bo´Bo´.
Vaunujen yksisuuntaistuksen yhteydessä vuosina 1939 ja 1941 takapään virroittimet poistettiin. Vaunun kummassakin päädyssä kuljettajan ikkunan alapuolella oli iso valonheitin, joka peitelevyllä pienennettiin näyttämään takapään punaista valoa. Vaunuun noustaessa oli kolme askelmaa. Ovet olivat saranaovia. Vaunu oli jaettu kahteen osastoon keskellä olevan käyntisillan molemmin puolin. Isommassa 16 paikan osastossa oli penkit järjestetty kahteen poikittaiseen vastakkain istuttavaan ryhmään, joissa keskikäytävän erottamina oli toisella seinustalla kahden ja toisella yhden istuttavat penkit. Lisäksi lähinnä keskisiltaa oli kummallakin seinustalla yksi pitkittäinen kahden hengen penkki. Pienempi 12 paikan osasto, jossa oli tupakointi sallittu, oli muuten samanlainen kuin suurempi osasto. paitsi että siitä puuttuivat pitkittäispenkit. Penkkien sijasta tila oli liitetty keskisiltaan kuuluviksi seisomapaikoiksi ja tavaratilaksi toisella seinustalla olevine hyllyineen. Huomattakoon lisäksi, että kahden hengen penkit olivat aina kulkusuuntaan nähden etummaisen osaston, eli kuljettajan puoleisen pään, oikealla seinustalla. Penkit olivat vaakasuoraan vuorotellen tummaksi ja vaaleaksi rimoitettuja puupenkkejä. Kuljettajalle oli kummassakin päädyssä väliseinällä erotettu oma erillinen osastonsa. Tupakointi näissä vaunuissa lienee päättynyt 1940-luvun puolivälissä.
Heti vaunujen käyttöönoton jälkeen havaittiin niissä vikoja, jotka johtuivat sota-ajan huonoista materiaaleista ja myös työn vaillinaisesta suorittamisesta.
Jatkuvien vikojen ilmetessä yhtiö päätti valittaa ASEA:lle ja vaatia korvausta. Vaunujen moottorit lähetettiinkin jo maaliskuun puolivälissä 1920 Ruotsiin korjattavaksi. Kuitenkin ne sen jälkeenkin osoittautuivat liian heikoiksi.
Vuoden 1928 lopulla pyydettiin muutamilta valmistajilta tarjouksia uusista moottoreista, joita tutkittuaan HRO:n johtokunta päätti kokouksessaan 10.4.1929 hankkia yhteen Kulosaaren vaunuun, mutta vain yhteen, yhdysvaltalaiset General Electricin moottorit tyyppiä GE 249 A. Vaunu 2 sai nämä moottorit. Vaunussa 1 oli edelleen alkuperäiset ASEA:n B 10112 -moottorit, jollaisia käytettiin myös HRO:n pienissä ASEA-vaunuissa.
Vuonna 1930 kumpaankin vaunuun asennettiin heikkojen ASEA:n kontrollereiden tilalle uudet saksalaiset AEG:N ajokytkimet (tyyppi FB 450/550 spezial 80, nro:t 359979-80) ja samalla vaunu 2 sai ulkoseiniinsä uuden honkavuorauksen.
Saman vuoden kesällä vaunuihin asennettiin kuljettajan ikkunaan käsikäyttöinen pyyhkijä. Lisäksi vaunuihin lisättiin ilmajarrullisten perävaunujen liitäntämahdollisuus.
Vasta vuonna 1943 Kulosaaren vaunut 1 ja 2 saivat omat HRO:n numerot, vaikka olivat kuuluneet yhtiölle jo vuodesta 1928. Ykkösestä tuli 113 ja kakkosesta 114. Vuonna 1945 HKL muutti ne numeroille 68 ja 69.
Vaunut poistettiin käytöstä 1954 ja niiden korit myytiin yksityishenkilölle Röykkään. Uusi omistaja teki vaunuista kesähuvilan sekä varastovajan. Vaunut säilyivät kohtuullisessa kunnossa 1990-luvun alkuun, jolloin omistaja lahjoitti ne HKL:lle. Toukokuussa 1993 vaunujen korit tuotiin takaisin Helsinkiin ja pitkän tähtäyksen suunnitelmissa on niiden kunnostaminen. Vaunujen korit ovat tällä hetkellä säilössä Vallilan hallissa.
Kulosaaren sillan valmistuttua Kulosaaren raitiotieyhtiö alkoi liikennöidä omilla suurilla telivaunuillaan, mutta varsin usein näissä vaunuissa esiintyneiden vikojen vuoksi HRO joutui asettamaan varavaunun niiden tilalle. Varavaunu oli aluksi Kummer, mutta myöhemmin ruotsalainen pikku-ASEA. Kummer-vaunut nimittäin muutettiin yhtä lukuunottamatta vuosina 1919-22 perä- tai työvaunuiksi.
Vuonna 1943 asennettiin pikku-ASEA -vaunuihin 46-112 kuljettajan hoitama etuovi, jolloin ne myös muutettiin yksisuuntaisiksi.
Kulosaaren linjan vaunuihin 49, 95 ja 108 ei kuitenkaan asennettu kyseistä ovea, sillä rata oli edelleen yksiraiteinen eikä Kulosaaressa tähän aikaan vielä ollut kääntösilmukkaa.
Samana vuonna pikku-ASEA:t vaihdettiin isompiin ruotsalaisiin vaunuihin, joilla oli usein myös perävaunut. Vakiokalustoon kuuluivat moottorivaunut 123, 130 ja 140 ja varavaunuina oli muita tämän ryhmän vaunuja. Perävaunuina oli kolme Kummer-vaunua, numerot 22, 31 ja 34.
Silmukan valmistuttua 24.10.1945 voitiin vaivalloinen vaihtotyö moottorivaunun ympäriajoineen lopettaa.
Vaunut
Vaunut nro 1-35. Kummer-vaunut
Tilattu: 1898, 1901. Toimitettu 1900-01
Valmistaja: AG Elektrizitätswerke, vormals 0. L. Kummer & Co. Dresden – Niedersedlitz, Saksa.
Pituus 7,7 m
Leveys 2,0 m
Akseliväli 1,7 m
Paino n. 6 t
Moottorit 2 x 13,3 kWh 1 18,4 kW
lstuinsijoja 16
Seisomapaikkoja 12
Vaunut nro 1-2. Varsinaiset vaunut
Tilattu 6.5.1916. Toimitettu 1919
Valmistaja: Allmänna Svenska Elektriska AB, Västerås, Ruotsi.
Pituus 11,5 m
Leveys 2,15 m
Teliväli 5,0 m
Akseliväli 1,52 m
Paino 17,5
Moottorit 4 x 22,1 kW 1 26,5 kW
Istuinsijoja 28
Seisomapaikkoja 14
(a)Vaunut nro 36-111, tilattu: 1908-16, toimitettu 1908-19
(b)Vaunut nro 121-150, 401-412, tilattu 1927-29, toimitettu 1928-30
Valmistaja: Almänna Svenska Elektriska AB, Västerås, Ruotsi.
Pituus (a) 8,8 m; 8,7 m; 8,65 m Moottorit (a) 2 x 22,1 kW tai 25,8 k
(b) 10,2 m (b) 2 x 41,2 kW tai 39 k
Leveys (a) 2,0 m lstuinsijoja (a) 20
(b) 2,05 m (b) 21
Akseliväli (a) 1,8 - 2,0 m Seisomapaikkoja (a) 18
(b) 2,2 m (b) 26
Paino (a) 9,5 t
(b) 12,5 t
Helsingin kaupungin liikennelaitos muutti näiden vaunujen numerointia seuraavasti:
HRO HKL
Perävaunuksi muutettu 36 = 584
Perävaunuiksi muutettuja 39 - 45 = 585 - 591
Moottorivaunuja 46 - 111 = 1 - 66
Moottorivaunuja 121 - 150 = 121 - 150
Moottorivaunuja 401 - 412 = 151 - 162
ONNETTOMUUDET
Kulosaaren rata oli siitä erikoinen, että siellä eri radoilla liikkuneet kulkuneuvot saattoivat kolhia toisiaan. Lautatarhankadun raideristeyksessä sattui muutaman kerran vakavampi onnettomuus:
- 4.11.1921 raitiovaunu ja ilmeisesti lautatarhan rullavaunu törmäsivät pimeän aikana yhteen. Vaurion suuruudesta ei ole tietoa.
- 24.11.1921 poliisiraportin mukaan raitiovaunu ajoi junan (tavaravaunun) päälle. Vauriot jäivät vähäisiksi.
- 15.4.1942 juna ja raitiovaunujuna ajoivat kolarin, jossa perävaunu nro 21 vaurioitui niin pahoin, että kori oli romutettava ja sen alustalle rakennettiin lumenkuljetusvaunu.
- 15.6.1945 päivystysveturi (Vr 1, 788) vaunuineen ajoi Kulosaaresta tulleen raitiovaunujunan perävaunun kylkeen, jolloin se kaatui kyljelleen. Vaunussa olleista paristakymmenestä matkustajasta sai vain kuusi lieviä vammoja. Kuva alla.
Kun viranomaiset 10. tammikuuta 1936 olivat kieltäneet käyttämästä “jumboja” Kulosaaren Iinjalla, ne siirrettiin muille linjoille mm. Käpylän ruuhkaliikenteeseen. Tällä linjalla ollessaan vaunu nro 1 kaatui 12.6.1939 vasemmalle kyljelleen kääntyessään Liisankadulta Unioninkadulle aiheuttaen kymmenen ihmisen loukkaantumisen. Vaunu päätettiin korjata perusteellisesti ja samana vuonna tehtyjen korjausten yhteydessä se muutettiin vain yhteen suuntaan ajokelpoiseksi. Myöhemmin vuonna 1941 vaunu 2:kin muutettiin yksisuuntaiseksi.
