HELSINGIN MATALALATTIAINEN RAITIOVAUNU TEOLLINEN MUOTOILU ADtranzin KONSEPTIN POHJALTA: CREADESIGN OY HANNU KÄHÖNEN JA TYÖRYHMÄ LÄHTÖKOHTA
Helsingin uuden matalalattiaraitiovaunun lähtökohtana on ADtranzin Variotram -konsepti.
Vaunun suurimmat tekniset sekä rakenteelliset ratkaisut olivat jo olemassa, mutta sen ulkoinen hahmoja sisustus toteutettiin Helsinkiä varten.
Ulkomuotoon ovat vaikuttaneet Helsingin karu ilmasto ja kaupunkikuvalliset seikat, huollon, ylläpidon ja käytön asettamat vaatimukset sekä valmistustekniset näkökohdat. Toteutuneissa ratkaisuissa on ennen kaikkea huomioitu käytön helppous ja turvallisuus matkustajien kannalta.

Muotoilulla on haettu ilmettä, joka hahmottuu nykyaikaisella, avarana, turvallisena, helppokäyttöisenä ja helsinkiläisenä. Suunnittelun johtoajatuksena on ollut eräänlainen liikkuva pysäkki johon voi siirtyä yhdellä askeleella. Suuren ikkunapinta-alan sekä matalan matkustuskorkeuden ansiosta matkustajan kontakti ympäristöönsä on mahdollisimman hyvä. Pelkistetyn ulkomuotonsa ansiosta raitiovaunu istuu osaksi Helsingin katukuvaa.
Helsingin raitiovaunut ovat perinteisen olleet ulkomuodoltaan kevyitä, kapeita ja korkeita. Kavennettu keula sekä perä lisäävät myös jalankulkijoiden turvallisuutta. Talviolosuhteet vaativat suojaamaan katolla olevan tekniikan. Yhtenäinen, koko vaunun mittainen kate luo ehjän kokonaismuodon myös ylhäältä katsottaessa. Kuljettajan ikkunan yläpuolelle sijoitettu visiiri estää veden ja loskan valumisen katolta tuulilasille jarrutettaessa sekä suojaa kuljettajaa auringon häikäisyltä. Visiirin ansiosta myös raitiovaunun keula sekä perä erottuvat selvästi toisistaan esimerkiksi ruuhkatilanteissa. Visiiri on myös viite Helsingin raitioliikenteen historiaan: vastaavia lippoja on ollut käytössä aikaisemminkin.

SISUSTUSRATKAISUT
Vaunun sisustus on suunniteltu Helsinkiä varten. Suunnittelun on kuunneltu käyttäjiä edustavien erityisryhmien mielipiteitä. Myös ilkivalta, tekniset syyt sekä kestävyysvaatimukset ovat osaltaan määrittäneet muotoilua sekä materiaalivalintoja.
Seinien ja katon värityksessä on pyritty ehjään ja valoisaan kokonaisuuteen. Piristeeksi on sisustusväreihin tuotu istuinten terrakotta ja päätyseinien murretta turkoosi, joille löytyy kiinnekohtia Helsingin rakennuksista ja merellisestä ympäristöstä. Tummanharmaa lattia sitoo vaunun moduulit yhdeksi kokonaisuudeksi. ikkunalasien vaaleanvihreä sävytys katkaisee osan auringon suorasta säteilystä.

ISTUIMET JA KÄSITANGOT
Nykyiset istuimet testattiin käyttökokeissa ja uusien istuinten muotoilussa pyrittiin välttämään testeissä ilmenneet virheet. Mukavuuteen sekä käytännöllisyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Pehmusteosat on valmistettu palamattomasta materiaalista. Osat voidaan vaihtaa nopeasti vaikka kesken ajovuoroa esimerkiksi pesua varten. Kangas on suunniteltu yhteistyössä Sellgren Oy:n kanssa. Kuvioaiheet on poimittu vaunuihin näkyvästä katukuvasta. Mistä kohdin -sen saa jokainen itse arvata.
Kääntöistuimet antavat lisää seisomapaikkoja ruuhka-aikana. Käsitankoja on turvallisuussyistä lisätty alkuperäisestä. Vastakkain olevien istuinten väliin on sijoitettu ”bistropöytä”, joka toimii myös käsitangon kolmiotukena.

VALAISTUS JA KATTO
Pitkän ja pimeän talven vuoksi valaistuksen merkitys on viihtyvyyden kannalta keskeinen. Matalalattiavaunuun suunniteltiin uusi loisteputkivalaisin. Avaruutta on lisätty suuntaamalla osa valosta epäsuorasti katon kautta. Istuimille valo tulee häikäisyä estävän ritilän läpi. Ovien yläpuolelle on sijoitettu halogeenivalaisimet. Valaisimien katto-osien kaarevilla muodoilla on vähennetty ulko- ja sisätilan valaistuksen välistä kontrastia.

OHJAAMO JA VÄLISEINÄRATKAISU
Ohjaamon hallintalaitteiden ergonomiaa on kehitetty merkittävästi yhteistyössä HKL:n kuljettajien ja teknisen henkilökunnan kanssa. Kuljettajakohtaiset ergonomiset säädöt tapahtuvat älykorttiohjauksella. Hallintavirheiden välttämiseksi ratkaisut vastaavat nykyisiä hyväksi koettuja järjestelyjä.
Ohjaamo on ilmastoitu, joten se on eristetty väliseinällä matkustamosta. Puolipyöreällä lasiseinällä lisättiin vaunun etuosan tilaaja avaruutta. Väliseinän ja rahastuspöydän suunnittelussa huomio kiinnitettiin rahastuksen sujuvuuteen ja matkustajien vaivattomaan liikkumiseen myös lastenvaunujen sekä pyörätuolien kanssa. Paikka pyörätuolille on ohjaamon vieressä. Ohjaamo näkyy vaunun ulkopuolelle kokonaisuudessaan. Se muotoiltiin raitiovaunun ulkoasuun sopivaksi.

VÄRITYS
Perinteen kunnioittaminen on ollut raitiovaunun värisuunnittelun lähtökohtana. Pääväri on vihreä. Linjakyltit, numerotunnukset sekä keltaiset sivuvalot tuovat ulkoasuun voimakkaan keltaisen värielementin. Väritys sopii vanhaan kalustoon ja tukee HKL:n uutta yrityskuvaa, joka perustuu eri liikennevälineiden omiin tunnusväreihin: vihreään , siniseen ja oranssiin. Perinteistä väritystä on sovellettu uuteen raitiovaunuun kokonaisuus huomioiden, ei vanhaa orjallisesti jäljitellen.
Kaupunginhallitus päätti 9.11.1998 keltaisen värin lisäämisestä vaunun ulkoasunsuunnittelijaa kuulematta sekä vaunuun varsinaisesti tutustumatta.
Raitiovaunujen keltainen väri juontaa juurensa vuosisadan vaihteen raitiovaunujen ikkunoidenpuukehyksistä. Kaupunginhallitus päätti 1986, että myös silloinen kalusto väritetään keltavihreäksi. Sen hetkiseen kalustoon ratkaisu sopikin erinomaisesti. Nyt samaa periaatetta haluttaisiin sellaisenaan soveltaa uusiin raitiovaunuihin.
Matalalattiainen raitiovaunu eroaa kuitenkin rakenteellisesti sekä mittasuhteiltaan oleellisesti vanhoista. Suunnitteluprosessin aikana keltaista raidoitusta kokeiltiin, mutta siitä luovuttiin useistakin syistä. Uusien vaunujen ikkunapinta-ala on suurempi kuin kylkien maalattu alue. Väriraidoille ei jää luontevaa sijoituspaikkaa ilman, että se rikkoisi vaunun ehjän ulkomuodon. Pintalevyt on kiinnitetty nykyaikaisella liimaustekniikalla suorakaiteen muotoisina osina runkorakenteeseen, jotta esimerkiksi kolarissa vaurioituneet palat on helppo vaihtaa uusiin Keltainen väri aiheuttaisi lisäkustannuksia ja vaikeuttaisi osien vaihdettavuutta. Vaihdon jälkeen vaunun ulkonäkö kärsisi raitojen kohdistuksen sekä sävyjen epätarkkuuden vuoksi.
Liikennelaitoksen ”siniset bussit” kulkevat nykyään kaikissa väreissä liikennöitsijästä ja mainostajasta riippuen. Voimakkaat kannanotot vanhan värityksen säilyttämisestä raitiovaunujen kohdalla kertovatkin raitioliikenteen merkityksestä Helsingin kaupunkikuvalliselle ilmeelle asukkaiden silmissä. Vanha väriratkaisu ei kuitenkaan sellaisenaan toimi käytännöllisesti eikä esteettisesti. Siihen takertuminen muuttaisi perinteen rasitteeksi ajatellen vaunun koko käyttöikää.
Hannu Kähönen