RAVINTOLARAITIOVAUNU SPÅRAKOFF – HKL 175, ex HKL 15
Teksti Tom Heino
Kuvat Ismo Leppänen ja Jorma Rauhala
Raitio 3-1995. Kaikki tiedot ja teksti vuodelta 1995. Muutokset tekstiin kursiivilla.
Vuoden 2008 kuvia alinna!
Usealla maailman raitiotiellä on käytössään mitä erilaisimpia linjaliikenteen ulkopuolella liikennöiviä vanhoista raitiovaunuista tehtyjä ”seurusteluvaunuja”. Helsingissä ei aiemmin ollut tällaista selkeää huviajeluvaunua, mutta sen puute poistui kesällä 1995, kun tyylikkääksi olutravintolaksi kunnostettu vaunu 15 aloitti liikennöinnin.
Kuva © Jorma Rauhala. Töölö 21.4.1996
Tiedotusvälineille esiteltiin 12.5.1995 Vallilan varikoilla uusi ravintolaraitiovaunu 175, jonka suunnittelusta vastaa Oy Windell & Riikonen Design Ltd ja muutostöistä HKL / Raitioliikenneyksikön Vallilan korjaamo. Seuraavana päivänä vaunu aloitti pub-liikennöinnin rengaslinjalla Mikonkatu – Kaivokatu – Mannerheimintie – Aleksanterinkatu – Unioninkatu – Kauppatori – Pohjois-Esplanadi – Katariinankatu – Snellmaninkatu – Liisankatu – Kaisaniemenkatu – Vilhonkatu – Mikonkatu. Linjaa kutsutaan Koffin pitkäksi linjaksi, mielleyhtymä on ”pitkään” eli isoon lasiin olutta. Vaunun entinen numero 15 muuttui myös virallisesti 12.5.1995 numeroksi 175 viitaten tietenkin Sinebrychoff in 175-vuotiseen olemassaoloon.
Vaunusarja 1 – 15 tilattiin vuonna 1957. Vaunu 15 valmistui syksyllä 1959 ja HKL vastaanotti sen 23.10.1959. Vaunu on valmistajan tyyppiä HM V (Helsingin moottorivaunu, viides sarja) ja se on sekä sarjansa uusin että myös viimeinen Helsinkiin toimitettu neliakselinen vaunu, valmistenumeroltaan 2315. Korin valmistaja oli Oy Karia Ab (Suomen Autoteollisuus Ab:n tytäryhtiö Karjaalla), telit rakensi Suomen Autoteollisuus eli Sisu ja sähkötekniikan toimitti Oy Strömberg Ab Helsingistä.
Pubivaunu nro 175 Vallilassa 12.5.1995. Kuva JR
Istumapaikkoja oli alunperin 29 + rahastaja + kuljettaja, seisomapaikkoja 69, maksimikuormitus 150 henkilöä. Vaunu kuului Töölön hallin kalustoon ja oli mm. 9.12.1969 ja 16.9.1974 päivättyjen nimikkovaunulistojen mukaan linjan 4 vuoron 35 vakiovaunu. Jo alkuvuosina vaunusta poistettiin etukytkimen sähkörasia sekä virroittimen paineilmaventtiilit ja hiekkalaatikoiden lämmitys. Kevätkesällä 1979 vaunu muutettiin Töölön korjaamolla kuljettajarahastukseen sopivaksi (sisäverhoilu ja ovitoiminnot uusittiin, ohjaamon takaseinään tehtiin rahastusaukko, ilmajarrukahva lyhennettiin), minkä jälkeen vaunu nähtiin milloin milläkin linjalla.
Rahastajanaitio poistettiin vaunusta 1980-luvun alkupuolella, tilalle asennettiin kaksi istumapaikkaa ja paikkaluku määriteltiin uudelleen: istumapaikkoja 31, seisomapaikkoja 57, ruuhka-ajan maksimiylitys 44, yhteensä 132 henkilöä + kuljettaja. Vuonna 1991 vaunun kylkiin asennettiin takaosan suuntavilkut.
Vaunutyypin entinen sisänäkymä rahastajanaition vierestä etupäähän. Kuva IL 30.4.1979 |
Nykyinen näkymä baarista vaunun etupäähän. Kuva JR 24.7.1995 |
Vaunu kulki 9.5.- 23.5.1992 linjalla 1 värikkäin mainosteipein koristeltuna mainostaen Käpylän kyläjuhlia. Seuraavan talven aikana vaunu kävi yleiskorjauksessa Vallilan korjaamolla ja palasi liikenteeseen 11.2.1993, jolloin vaunuun oli ensimmäisenä neliakselisena vaununa asennettu uusi Autonet-puhelinjärjestelmä. Remontti oli kestänyt runsaat neljä kuukautta ja samalla vaunun vanha saksisankavirroitin oli vaihdettu Siemensin yksipolviseen malliin. Seuraavien puolentoista vuoden aikana vaunu liikkui linjoilla 1, 1A, 2 ja 6.
Joulukuussa 1994 selvisi, että pitkään huhuna kerrotusta Sinebrychoffin ravintolavaunusta oli sittenkin tulossa totta – vaunussa 15. Vaunu otettiin Vallilan korjaamolle 12.1.1995 muutostöitä varten.
TEKNIIKKA
Vaunun muutostyöt alkoivat tammikuussa 1995 ja kestivät neljä kuukautta. Vaunusta purettiin kaikki vanha sisustus sisäkattoa, seinäpaneeleita ja tukitankoja myöten. Telit täyskorjattiin ja maalattiin, pyöränrenkaat vaihdettiin, jousitus uusittiin kokonaisuudessaan, kaikki sähkölaitteet huollettiin. Viimeisiään vetelevä generaattori vaihdettiin uuteen staattiseen muuttajaan, jollaisia ja jonka tyyppisiä on viime aikoina asennettu kummankin sarjan nivelvaunuihin. Vaunun alustasta poistettiin ruosteet ja alusta maalattiin. Vanhat perävaunua palvelleet syöttökaapelit ja ilmaputket poistettiin (takakytkimen sähkörasia ja kytkimen sivulla kulkeneet kaapelit ja putket poistettiin jo 1980-luvun puolivälissä). Vaunun ovikotelot muotoiltiin uudelleen ruostumattomasta teräksestä. Keskiovet poistettiin ja niiden paikalle tehtiin terässeinä sekä kaksi tavallista kapeampaa ikkunaa (joista toinen on vaunun etusillalta WC:n kohdalta otettu, toinen vaunusta 6 samalta kohtaa). Alustaan asennettiin tarpeelliset vesi- ja viemäröintiputket sekä vesisäiliöt ja etusillalle WC. Lattiatasossa olleita laitteita (ylivirtarele, maasulkurele, hiekkalaatikot ja -putket) siirrettiin 10 – 20 cm. Matkustamon lämpöpatterit poistettiin. lstuinosien alaiset vanhat ja uudet sähkölaitteet suojattiin pleksillä. Ylimääräiset lattialuukut poistettiin, loput vaihdettiin uusiin käsityönä tehtyihin. Sisäseinien jalkalistan takana olevat kanavat rakennettiin uudelleen kuten myös sisäkaton kanavat. Uudet messinkiset tukitangot asennettiin (viisi kappaletta keskikäytävän vasemmalla puolella, kolme oikealla sekä muutama ikkunan alareunaan päättyvä takasillalla). Lattiamatoksi tuli vaunusta 20 tuttu, karhennettu Altro – Safety -pinnoite, joskin sinertävänä. Ikkunanpuitteet puhdistettiin ja maalattiin, ikkunalasit vaihdettiin tummennettuihin, ikkunaverhot asennettiin. WC:n kohdalta poistettu ikkuna korvattiin punaisella peltilevyllä. Vaunun etuosan katolla oleva kolmiääninen paineilmavihellin puhdistettiin, hiottiin ja lakattiin. Vaunun ajovalot muutettiin parivaloiksi erillisin parkkivaloin. Vaunun kylkien alaosiin asennettiin 4 + 4 kpl keltaisia äärivaloja. Takavalot muutettiin kahteen kolmen valon ryhmään (suuntavilkku ja kaksi takavaloa + jarruvaloa).
Vaunun ulkomaalaus suoritettiin huhtikuun aikana. Uusituille ja oiotuille pelleille tehtiin aluksi välikitti , (jota ei ole aikoihin tehty yhteenkään vaunuun), jonka päälle tuli Koffin punaväri. Katon puiset kävelysillat vaihdettiin lakattuihin koivupuisiin siltoihin. Ylivirtakatkaisija eli ”pääkytkin”, ihmissuojan laukaisukaari, kilpikotelot ja vastuslaatikot sekä alustan näkyvät osat maalattiin mustiksi, samoin ulkopeilien aiemmin keltaiset takaosat. Kummankin pään Compact- vetokytkimet maalattiin punaisiksi, varret mustiksi. Ihmissuojan harja vaihdettiin uuteen, heleän punaiseen. Vaunun kylkiin teipattiin sekä ylä- että alaosaan kullanvärinen vaakasuora kaksoisraita, lisäksi keskiosaan vaunua vaakasuoraan kiertävä, paksumpi yksittäisraita. Vaunun kylkien mainostekstit ja tunnusnumerot ovat myös teipattuja.
VARUSTEET
Vaunun kilpilaitteet ovat moottorikäyttöisiä, TamWaren valmistamia nauhakilpiä. Kussakin nauhassa on seuraavat tunnukset: (tyhjä), 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 0, (tyhjä), A, B, N, S, T, V, X, (tyhjä), A, B, P, R, U, (tyhjä). Etukilpikotelossa on lisäksi moottorikäyttöinen tekstikilpi, jossa on seuraavat vaihtoehdot: (tyhjä), Koeajo Provtur, Sightseeing, Kiertoajelu Rundtur, Restaurant, Ravintola Restaurang, Varattu Reserverad, Yksityinen Privat, Tilausajo Abonnerad, Sinebrychoff, (tyhjä).
Vaunun keskikatossa on 18 kpl halogeenivalaisimia. Verholautojen yläpuolella on 18 kpl lämminväriloisteputkea. Verholautojen reunoille on asennettu 10 hehkulamppua. Kaikki nämä voidaan kytkeä kahdessa sarjassa. Baaritiskin mainospleksien takana on 2 + 1 + 1 kpl lämminväriloisteputkea.
Vaunun etuseinään kiinnitetyllä SRS:n jäsenen kuvataiteilija Timo Jakolan maalauksella ”Ukkosmyrskyssä” on niinikään oma valaistuksensa. WC:ssä on erillinen sisävalaistus ja sille kytkin.
Ulko-ovet on varustettu tuntoreunalla ja ovilehden tunnolla. Ovet vapauttaa kuljettaja, mutta käyttöpainikkeet oville on myös baarimikolla.
Täynnä-kilvet on palautettu sekä etulasiin että baarimikon eli rahastajan ikkunaan. Pysähtymismerkin hihna matkustamossa on vaihdettu uuteen nahkaremmiin, jota nykäisemällä kello kilahtaa ja kahteen sisäkatossa olevaan tauluun syttyy stop-teksti (sininen teksti valkoisella pohjalla). Baarimikolla on lisäksi erillinen pysähtyy-painike.
Oviautomatiikan (ja samalla ulkonappien ja valokennojen) poisto vaati myös yhden uuden releen, jotta kello kilahtaisi ja stop-valo jäisi palamaan, vaikka oviautomatiikka ei enää olekaan kytkettynä. Ovien ohjauspiirin kaapisto siirrettiin muutostöiden yhteydessä matkustamon etuseinän vasemmasta yläkulmasta oikealle puolelle WC:n tilantarpeesta johtuen. Kaapistossa aiemmin sijainnut halliajokytkin (jota käyttämällä voidaan ajaa myös avoimin ovin) siirrettiin ohjaamon puolelle, väliseinän yläosaan kuljettajan taakse.
Vaunun seinämateriaali on, punaruskeaa laminaattia, jolla myös messinkihelaiset pöydät ja baaritiski sekä ovien sisäosat on pinnoitettu. Baaritiskin ja sen lähivarustuksen vaaleat rimat sekä vaunun istuimet ovat lakattua mahonkia. Takasillalla on takaovilta kiertäen baaritiskin vastakkaiselle puolelle ulottuva kapea baaripöytä, jonka äärellä on kuusi seisomapaikkaa. Istumapaikkoja on yhteensä 24 siten, että vaunun vasemmalla sivulla on kaksittain ja vastakkain istuttavia istuimia 16 kpl ja oikealla sivulla yksin ja vastakkain istuttavia kahdeksan kappaletta. Selkänojat ovat aina vastakkain ja istuinosien välissä on kapea pöytä, jossa on looshin koon mukaan joko kaksi tai neljä pyöreää syvennystä olutlasille.
Etusillan WC on Parma – Marine Oy:n valmistetta ja tavallaan samalla 25. istuinsija. WC:ssä on normaali käsipyyheteline ja saippua-annostelija. Allaskaappi toimii roska-astiana. WC:n huuhteluun kuluu kerrallaan 8 dl vettä. WC:n katossa on jatkuvatoiminen ilmanpoistopuhallin. WC:n alapuolella on 140 litran jätevesisäiliö, joka riittää noin sataan WC:n käyttökertaan. Tyhjennysputki johtaa vaunun vasempaan etukulmaan helmapeltien taakse. WC on raitiovaunuissa äärettömän harvinainen ilmestys, tietojemme mukaan vastaavanlaisia vessaratikoita on niin kaukana kuin se vain on mahdollista eli Australiassa, Melbournessa.
Matkustamon ilmanvaihdon hoitaa takaosan katolla oleva raitisilmapuhallin. (Sama puhallin on muissakin sarjojen 1 – 15 ja 16 – 30 vaunuissa, mutta sitä ei juurikaan käytetä kuin kesähelteillä.) Vasemman sivun tuuletusikkunat ovat edelleen paikallaan ja käytössä.
Baaritiskin varusteisiin kuuluvat mm. jääkaappi, vedenkeitin ja olutjäähdytin, joista viimeksi mainittua varten vaunuun on asennettu 380 V AC apuinvertteri, jota ohjaa jäähdyttimen termostaatti. Vaunu on siis oluen lämpötilan osalta invertterikäyttöinen! Baaritiskillä on lisäksi 230 V AC pistorasia. Äänentoistolaitteet toimivat 12V DC:llä; kaiuttimia on 10 kpl ja tehoa 700 W.
Entisten keskiovien kotelon paikalle on alustaan asennettu raikasvesisäiliö, vesipumppu ja paineentasaussäiliö sekä 3 kW lämmitysvastus. Termostaatti pitää veden noin 30 OC lämpöisenä. Käytettäessä vaunua ulkolämpötilan ollessa erittäin matala on vedenlämmittimen oltava jatkuvasti kytkettynä ja WC huuhdeltava 10 minuutin välein jäätymisen estämiseksi.
Ohjaamon ovi on palautettu umpinaiseksi vanhaan tyyliin. Oven varoitussummeri eli ns. veräjänvartija (joka soi, jos ovi oli avoinna suuntakahvan ollessa muussa kuin 0-asennossa) on poistettu, koska varsinkin tilausajojen yhteydessä asiakkaat aukovat ovea ja kyselevät kuljettajan kuulumisia. Ohjaamossa on uusittu erinäisiä kytkimiä, asennettu uusia mm. ohjaamon vasempaan takaseinään, uusittu ajovalo- ja vilkkukytkimet, poistettu tarpeettomia kytkimiä sekä rahastuspöytä ja laukkulokero. Vaihderauta on maalattu Koffin punaiseksi. Kuljettajalle asennettiin ohjaamon oikeaan yläkulmaan ns. hupiradio (Pioneer KEH520ORDS) sekä sille kaiuttimet, yksi ohjaamon vasemman ja toinen oikean sivuseinän yläosaan. Ajoteknisesti vaunu ei eroa muista sarjansa vaunuista, joskin vaatii rauhallista ajoa matkustusmukavuuden säilymiseksi ja oluen läikkymisen estämiseksi.
Vaunu 15 alkuperäisasussaan (nimikkovuorossa 35) linjan 4 Kirurgin päätepysäkillä Tarkk´ampujankadulla.
Kuva: JR 26.12.1972
LIIKENNÖINTI (Huom. !: Kaikki tiedot vuodelta 1995)
Vaunu 175 on käytännöllisesti katsoen rakennettu kokonaan uudelleen. Muutostyöt maksoi Oy Sinebrychoff Ab, ne tehtiin kokonaisuudessaan HKL:n Raitioliikenneyksikön Vallilan korjaamolla ja projektia veti insinööri Ollipekka Heikkilä. Ravintoloitsijana toimii Helsinki Ravintolat (entinen HOK) Vaunussa tarjoillaan mm. keskiolutta 0,5 litran muovituopeissa (lasisia ei voida käyttää pesumahdollisuuden puuttuessa). Vaunu liikennöi rengaslinjallaan ma – pe klo 10 – 16 ja la klo 10 – 17 välisen aikana, tarkemmat lähtöajat ilmoitetaan Mikonkadun pysäkillä olevassa aikataulussa. Iltapäivällä vaunu käy huollossa ja- tankattavana. /../ Loppuillat on varattu tilausajoihin./../ Heinäkuun 1995 illat vaunu on myös ollut linja-ajossa klo 21:een saakka, jollei tilausajoja ole ollut varattuina. Sinebrychoff ja ravintoloitsija jakavat vaunun vuokrakustannukset.
Reitin mukainen matka maksaa 30 markkaa, johon sisältyy ensimmäinen tuoppi (tai kahvileipä + kahvi, tee, kaakao tai virvoke). Seuraavat tuopit maksavat kukin 25 mk, virvoitusjuoma 13 mk ja kahvi, tee tai kaakao 8 mk. Matkan voi maksaa myös muovikortilla; kuitti kertoo yrityksen nimeksi ”Raitiovaunu” ja tavallisuudesta poiketen myös ostoksen laadun (esim. ”olut 0,5 l”). Toukokuussa 1995 julistettiin, City-lehdessä vaunun nimikilpailu: voittajaksi pääsi nimi ”Spårakoff”, joka on sittemmin teipattu vaunun päätyihin.
Ensimmäisenä liikennöintipäivänä vaunu kiersi kolme kertaa Eiran kautta liikenteenohjaajan luvalla, kunnes selvisi, että vaunun anniskeluoikeudet kattavat vain reitin Rautatientori – Kauppatori (tilausajoa lukuun ottamatta, jolloin reitti on vapaa). Kauppatorilla käytettiin aluksi seisontapaikkana linjan 1 päätepysäkkiä ja kierrettiin tarvittaessa Kaupungintalon kortteli, jotta ykkönen pääsisi reitilleen. Tämäkin kiertely kiellettiin. Niinpä vaunun pysähdyspaikaksi jäi joksikin aikaa Kauppatorin nollaraide, jossa olisi tarvittu sitten liikennevalojen tilaustunnistimen siirtoa edemmäksi. Raiteen vastavaihde on käsikäyttöinen, joten Koff-väristä vaihderautaakin tarvittiin. Sekä tulo- että menoristeys (oikeanpuoleinen kiskoura) on vielä umpinaista mallia, joten vaunun oikeanpuoleiset pyörät ylittivät nämä kohdat laippojensa varassa. Nyttemmin vaunu käyttää yleensä linjan 1 päätepysäkkiä, mutta ei seisoskele, vaan jatkaa ajoaan vain pienen matkustajien ottoseisahduksen jälkeen.
Vaunun säilytyspaikka on toistaiseksi Koskelan huoltohalli, jossa suoritetaan säiliöiden täyttö ja tyhjennys sekä vaunun siivous ja huolto. Ensi vuodenvaihteessa (1996) vaunu siirtynee Töölön hallin hoitoon.
Koska vaunua ei ravintolana voida korvata toisella vaunulla, sitä tulisi pitää kuin kukkaa kämmenellä. Tämä asettaa vaunun kanssa tekemisiin joutuvalle henkilökunnalle tietyn verran normaalia suuremman vastuun.
1995: Vaunu oli kesällä liian kuuma ja syksyllä lämmitys ei riittänyt. Lämmitys korjattiin talvella 1995 ja keväällä 1996 vaunuun asennettiin ilmastointilaitteet.
1-4.2005: (tammikuu – viikko 14) Tallinnassa TTTK:n varikolla peruskorjauksessa, uudistuksessa. Spårakoff uudistettiin
perusteellisesti 10-vuotissynttäreidensä kunniaksi, sisustus ja tekniikka uudistettiin. Esitystekniikkaan kuuluu DVD- ja CD-soitin, äänentoistojärjestelmä ja tietokoneliitännällä varustettu LCD-näyttö.
Vaunu 23.7. ja 30.7.2008. Kuvat © Jorma Rauhala.
HKL 175 vuonna 2014. Vaunuun on virheellisesti merkitty numero 1819, joka ei virallisesti ollut vaunun numero. Kuvat elokuu 2014 © Jorma Rauhala.
Lähteet: Koff-tiedotteet vaunusta 175. Helsinki Ravintolat/ hintatiedote.
HKL Raitioliikenneyksikkö: Koff-ravintolaraitiovaunun käyttöohje- ja huoltokirja.
City-lehti. Raitio-lehdet 1978–1995. Ollipekka Heikkilän antamat tiedot. Kirjoittajan havainnot.