HKL Metrojuna 100 (M101-M184) (1977 – 84)
M 100 -sivusto: Ilari Saarenaho.
M101-M106, M107-M184
|
|
|
M100-sarjan tuote-esite: sivu 1, sivu 2, sivu 3, sivu 4
Valmetin ja Strömbergin mainosmateriaalia M100-sarjan vaunuista (pdf)
| HKL 101–184 | |
|---|---|
| Yhtä metrojunayksikköä kutsutaan vaunupariksi, yksikössä aina kaksi moottorivaunua. (Pariton numero + parillinen numero). |
|
| Sarjatunnus | M100 |
| Valmistaja: | Valmet / Strömberg (Tampere) |
| Valmistettu |
101+102–105+106: 1977 | Suunnittelu alkoi 1974 107+108–117+118: 1980 119+120–135+136: 1981 137+138–153+154: 1982 155+156–169+170: 1983 171+172–183+184: 1984 |
| Leveys | 3,2 m |
| Pituus | 22,1 m (vaunu) |
| Korkeus | 3,7 m |
| Junarungon pituus | 44,2 m |
| Pyörästön pituus | 2,2 + 15 m |
| Pyörän halkaisija | 850 / 760 mm (uusi / loppuunkulunut) |
| Akselijärjestys | Bo´Bo´+Bo´Bo´ |
| Ratamoottorit | 4x Strömberg HXUR/E 50562 |
| Moottoriohjaus | Taajuusmuuttaja (Strömberg Asynchronous Motor Inverter [SAMI]) |
| Teho | 125 kW (moottori / one motor) |
| Suurin nopeus | 90 km/h (rajoitettu 80 km/h) |
| Suurin rakenteellinen nopeus | 100 km/h |
| Jarrut | -Sähköjarru -Paineilmajarru -Kiskojarru |
| Omapaino | 31,6 t (vaunu) |
| Akselipaino | 7.9 t |
| Istumapaikkoja | 65 (vaunu) |
| Ovikoneisto* | Sähkökoneisto* (101–106 = Paineilma) |
| Lattiakorkeus | 1120 mm |
| Kaikki nykyiset (M100, M200) ja tulossa olevat Helsingin metrojunat voidaan mekaanisesti kytkeä yhteen hinausta varten. Eri junasarjoja yhteen kytkettäessä pitää vain estää sähköisen osan kytkeytymisliike. M101–106, peruskorjaamattomat kulkevat omana junanaan. Ei voi liittää muihin. Automaattiajoon varustettuja vaunupareja ei voi liittää muihin vaunupareihin (2013). |
|
| Nokkajunat jätettiin pois aktiivikäytöstä kesän 2017 aikana. Syksyllä vaunuparit 103+104 ja 105+106 olivat lähinnä varakalustona. Vaunuparista 101+102 ei ollut enää käytettävissä. Siitä purettiin ohjaamon sisustus ja ohjaamoa käytettiin makettina sarjajunien peruskorjauksessa tehtäviä muutoksia varten. Tilanpuutteen vuoksi nokkajunia säilytettiin eräässä vaiheessa Kampin kääntöraiteistolla. |
|
| Nokkajunat romutettiin vaunua 104 lukuunottamatta marraskuussa 2021. Vaunut toimitettiin Metrovarikolta kierrätykseen Kuusakoski Recyclingille Vantaan Seutulaan. Vaunu 104 siirtyi Helsingin kaupunginmuseon haltuun syksyllä 2021 ja se siirrettiin museon kokoelmakeskukseen 3.5.2022. Helsingin kaupunginmuseon facebook-julkaisu vaunun 104 vastaanotosta: |
|
|
|
|
|
M100-sarjasta – Koejunista nokkajuniin Metron koejunat (M1-M6) hankittiin nimensä mukaisesti kokeilukäyttöön. Metrosta piti tulla alunperinkin automaattinen, joten koejuniin sekä metron koerataan (Susitie – Metrovarikko) oli asennettu tarvittavat automaattiajolaitteet. Koejunilla pidettiin myös yleisöajoja, jonka jälkeen metrotoimisto pyysi matkustajiltaan palautetta junista ja varsinkin niiden sisustuksesta. Testauksien aikana kerättyjen tietojen ja kokemusten, sekä matkustajien palautteiden perusteella oli aika tilata uusi junasarja. Metron rakennustöiden hitaassa etenemistahdissa oli hyväkin puolensa, sillä 1970-luvulla elektroniikan kehitys oli nopeaa. Kuudessa vuodessa koejunien tasavirta -moottorikäytöt kävivät auttamatta vanhaksi. Suomalainen sähkötekniikan valmistaja Oy Strömberg Ab oli kehitellyt muutamien vuosien ajan vaihtovirralla toimivaan oikosulkumoottoriin taajuusmuuttajaa, jolla oikosulkumoottorin pyörimisnopeutta voitaisiin säätä portaattomasti. Neuvottelujen tuloksena Strömberg ja Metrotoimisto päättivät käyttää tätä tekniikkaa tulevassa M100 -junasarjassa. Päätös oli oikea, ja taajuusmuuttaja teki läpimurtonsa. Näin ollen M100 -sarjasta oli tulossa ensimmäinen taajuusmuuttajaohjauksinen metro maailmassa. M100-sarjan suunnittelun pääkohtana oli junien käyttökelpoisuus Helsingin talvessa, sillä oltiinhan Helsinkiin rakentamassa maailman pohjoisinta metroa. Vaikka koejunat poikkesivat hyvinkin paljon M100-sarjasta, oli niissä jotain yhtäläistäkin. Metrojunan oranssi väri oli yksi harvoista metropäätöksistä, jonka kaupunginvaltuutetut tekivät yksimielisesti ilman jälkipyykkiä. Oranssilla värillä haettiin rauhallisuutta, turvallisuuden tunnetta, sekä piristystä Helsingin värittömiin maisemiin. Vaunun muotoilussa haettiin ajattomuutta, sillä metrojunan piti miellyttää silmää myös 20-vuoden kuluttua. Muotoilu suotiin Antti Nurmesniemen ja Börje Rajalinin käsiin.
|
 Kuva © Jorma Rauhala 29.1.1972  Kuva © Jorma Rauhala 13.4.1975 |
